"Köyhää kansaa" on 51-sivuinen novelli, jossa kerrotaan episodi yhden työläisperheen tarinaa. Kuvaus keskittyy pariin päivään, jotka ovat perheen kannalta ratkaisevia. Perheen nuorimmainen lapsi Anni on vielä kehdossa ja sairaana. Äiti Mari on valvonut monta yötä kehdon ääressä, mutta lapsen tila vain heikkenee. Mies Holpainen sekä Hellu (8), Petu (5) ja Ville (3) nukkuvat.
Holpainen on työtön niin kuin monet muutkin vuokratalon asukkaista. Rahaa edes ruokaan ei ole, joten ruokaa joudutaan kerjäämään. Holpainen etsii päivisin töitä. Naisväki Mari ja Hellu vastaavat ruoan hankinnasta ja laitosta. Jonkin verran perhe saa toisinaan apua hyväntekijöiltä kuten rouvasväenyhdistykseltä, mutta sillä ei monta päivää kerrallaan eteenpäin pötkitä. Enemmän apua perheelle on naapuriavusta Heiskasella ja Tiina Katrilla on vain yksi lapsi ja heiltä irtoaa joskus Holpaisillekin leivänkyrsiä ja keitonloppuja.
Pari päivää ennen Annin kuolemaa, Holpainen työn etsimisen lisäksi lähtee kysymään lääkärin perään. Köyhät saavat lippuja lääkäriä varten, millaisen perheen isä onnistuu hankkimaan. Hellu hoitelee Annia ja nuorimmat lapset leikkivät. Mari lähtee kerjuulle ja saa rouvasväenyhdistykseltä rahaa yhden päivän ruokatarpeita varten. Marin palattua takaisin Annin tila on entisestään heikentynyt. Leipää ei kotona kuitenkaan ole, joten hän lähettää vuorostaan Hellun kerjuulle, ja Hellu tulee joidenkin tuntien kuluttua leipäpussin kanssa. Sillä välin isä Holpainen on ehtinyt tulla kotiin. Kyselee ruuan perään, jota ei ole. Naapurin Tiina Katri tuo perheensä keiton lopun samalla, kun Hellu tulee kotiin ja perhe alkaa syödä.
Iltapäivällä Mari käy lääkärissä Annin kanssa ja apteekissa hakemassa rohtoja. Illalla perhe menee nukkumaan, mutta Mari jää vielä hereille Annin kanssa. Äiti murehti lasten eritysesti Hellun kohtaloa.
Yöllä Holpainen herää siihen, kun Mari takoo häntä unissaan nyrkeillä, kun on nähnyt painajaista. Herättyään Mari miettii itsekseen, miten Jumala on hylännyt köyhät ja toimittaa heitä laitoksiin. Liika ajattelu on pannut hänen päänsä sekaisin ja hän näkee harhoja, väijyviä vaaroja ympärillään hereilläkin.
Holpainen alkaa olla huolissaan vaimostaan. Holpainen itse vielä uskoo Jumalaan ja siihen, että kaikella kurjuudella on jokin merkitys.
Seuraavana päivänä Mari istuu tiiviisti Annin kehdon ääressä ja pelkää pahinta. Hellu lähtee oma-aloitteisesti kerjuulle hankkimaan ruokaa, koska äiti ei siihen pysty. Ennen lähtöään hän korjaa pöydän ja hieman siivoaa. Mari tasynkkänä ja toivoo kuolemaa. Päivällä Holpainen keittää perunoita. Ruoan aikana Hellukin tulee kotiin, on saanut keittoluita jostain.
Pienen Annin henki enää pihisee, mikä saa Hellun itkemään. Isä rukoilee. Pojat istuvat hiljaa. Äiti istuu kehdon äärellä. Vihdoin Anni kuolee. Isä Holpainen ja naapurin Tiina Katri ottavat kuolleen lapsen hoiviinsa. Marin tila on sekava eikä hän pysty tekemään mitään. Pappia ja lääkäriä kutsutaan paikalle. Lääkäriä Marin vuoksi. Päätyvät siihen, että hän on siinä kunnossa, ettei voi jäädä enää kotiin vaan toimittavat hänet Harjulan vaivaistaloon vielä samana iltana.
Isä ja lapset jäävät elämään elämäänsä keskenään. Isä pääsee rautatien tekoon ja päivät lapset ovat keskenään, mitä nyt naapurit katsovat hieman päältä. Sunnuntaisiin isä Holpainen melkein nukkuu. Hellu hoitaa nuorempia veljiään.
* * * *
Äärimmäisen köyhyyden kuvauksen lisäksi "Köyhää kansaa" - novellissa on monia sivujuonteita. Mm. miten perheen 8-vuotias tytär Hellu ottaa aikuisen roolin, kun äiti Mari ei enää jaksa tai ei pysty hoitamaan perhettään. Marin suulla Canth pohtii Hellun tulevaisuutta, ja tekee ymmärrettäväksi, miksi köyhyys helposti johtaa esim. laitoskierteeseen. Marin ja Holpaisen erilaisuus mm. uskonasioissa on yksi teema, joka toistuu myös pastorin ja lääkärin keskustelussa hieman eri näkökulmasta. Mari on mielessään lähes jo luopunut uskosta, vaikka hän rukouksia rituaalinomaisesti välillä toistelikin. Holpainen ei näitä asioita miettinyt vaan tapakristittynä saattoi joskus yrittää rukoilla apua jumalalta, mitä ei koskaan tullut. Kirkon kaksinaismoraali paljastuu lääkärin ja pastorin keskustelussa. Osoittautui, että ei kirkko jumalineen ollut köyhien puolella.
* * * *
Köyhää kansaa on synkkä ja naturalistinen novelli. Holpaisten elämässä ei paljon valonpilkahduksia ole. Hellu on ainoa, joka suhtautuu elämään jollain tavoin myönteisesti. Vanhemmat ovat jo hieman luovuttaneita. Elämää eletään päivä kerrallaan. Suurin osa kerronnasta tapahtuu kotona, jossa perhe paljolti viettää aikaansa. Mari - äidin kerjuu on alkupuolella ainoa kuvattu kodin ulkopuolinen tapahtuma, seuraava Marin vieminen vaivaistaloon ja lopuksi isä Holpaisen pääsy ratatyömaalle töihin. Lisäksi kodissa käy joukko ulkopuolisia ihmisiä. Naapuri Tiina Katri käy useasti katsomassa ja auttelemassa. Rouvasyhdistyksen piiritarkastajatkin piipahtavat Holpaisten vuokra-asunnossa samoin vuokraisäntä Heikura sekä pienimmän lapsen Annin tehdessä kuolemaa ja Marin mielen järkkyessä lääkäri Wialén ja pastori.
* * * *
Novellin kertoja on realistiseen proosaan sopiva objektiivinen, ulkopuolinen tarkkailija, joka kertoo mitä näkee Holpaisen perheen elämässä. Paljon eivät Mari ja Holpainen keskenään puhu ja sekin on ehtaa asiaa. Kahvinjuonti on ainoa nautinto ja se juodaan hiljaa istuen. Eniten on äänessä Hellu, joka tuudittaa Annin kehtoa ja samalla hyssyttelee ja laulaa. Mari hokee itsekseen "Isä meitää" ja muita rukouksia, näkee harhoja sekä pohtii ääneen itsekseen. Holpainen myös miettii itsekseen sekä kyselee ja kommentoi Marin puheita ja tekemisiä ja on huolissaan hänen ja pikku-Annin tilasta.
Kommentit:
- Kiannon "Ryysyrannan Joosepin" ym. teosten lisäksi klassisia köyhyyden kuvauksia. Onkohan myöhempinä vuosikymmeninä tehty vastaavia? Vai ovatko kirjailijat siinä määrin keskiluokkaistuneet, etteivät pidä köyhyyttä enää kiinnostavana asiana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti